Rohkeasti

Alkuseurakunnassa opetuslapset olivat arkoja ja pelokkaita Jeesuksen yllättävän ja ikävän kohtalon, ristinkuoleman takia. Helluntaina, viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen, Jeesus kuitenkin lähetti lupaamansa Pyhän Hengen ja opetuslapset lähtivät uudella rohkeudella ja voimalla liikkeelle julistamaan Jumalan valtakuntaa ja syntien anteeksiantamusta.  

Kristuksen kirkko on kokenut kaikkina aikoina myös vastustusta. Siksi rohkeutta tarvitaan tänäkin aikana. Piispanvaali haastaa rohkeuteen. Mitä se voisi tarkoittaa meille tänä aikana? 

Rohkeasti uskomaan: Kirkko on uskon yhteisö. Sen alku ja päämäärä on tämän ajan rajojen ulkopuolella, mutta sen tehtävä on toimia tässä ajassa. Uskonpuhdistuksen keskeinen sisältö perustui kahteen pääperiaatteeseen, jotka olivat ”muotoperiaate” (sola scriptura), jonka mukaan Raamattu on kristityn elämän ja uskon ylin ohje. Saamme rohkeasti turvautua Jumalan Sanan ikuisiin periaatteisiin kaikissa elämän kysymyksissä – myöskin kirkon sisällä käytävässä avioliittokeskustelussa. 

Toisena asiana uskonpuhdistuksessa oli ”sisältöperiaate”, jonka mukaan ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden (sola fide, sola gratia). Nämä ovat edelleen toimivia ja kestäviä periaatteita. Usko on Jumalan lahja ja Jumalan teko, joka syntyy sanan ja sakramenttien eli armonvälineiden kautta.  

Rohkeasti toivomaan: Kirkko on toivon tuoja tässä maailmassa. Jeesus sanoi: ”Minä olen valo”. Mutta hän sanoi myös: ”Te olette valo”. Meidän tehtävämme on pitää esillä ilosanomaa Jeesuksesta ja tuoda niin toivoa tämän maailman epätoivoon ja pimeyteen. Kirkolla on toivon viesti. Se on viesti Jumalan rakkaudesta ja Kristuksen hankkimasta sovinnosta. Se on viesti anteeksiantamuksesta ja ikuisen elämän toivosta. Moni elää korona-epidemian ja muiden huolta aiheuttavien uutisten tai omien elämänkriisien vuoksi epätoivon ja ahdistuksen keskellä. Meidän tehtävämme on julistaa toivoa. Kaikki on Jumalan kädessä, myös tämän maailman tulevaisuus. 

Rohkeasti rakastamaan: Kirkkoa arvostetaan erityisesti sen tekemän palvelutyön, diakonian takia. Kirkon työ vähäosaisten auttamisessa, vanhusten tukemisessa tai nälkäisten ruokkimisessa on uskon elämistä todeksi. Yhteiskunnassamme on yhä enemmin eläkeikäisiä, jotka haluavat osallistua auttamistyöhön ja olla tekemässä merkityksellistä työtä. Diakoniatyöllä on tarjottavana mielekästä tekemistä, jossa moni tarvitseva saa avun. Tähän palvelutyöhön kutsutaan kaiken ikäisiä kristittyjä. Uskon hedelmää on palveleva rakkaus. 

Rohkeasti uudistumaan: Kirkon perustus ja sanoma on muuttumaton, mutta siinä, miten viemme sen oman aikamme ihmisille, on aina mahdollisuus uudistumiseen. On puhuttava kielellä, jota kuulijat ymmärtävät. Kirkon tulee olla uskollinen sanomalleen muuttuvien yhteiskunnallisten arvojen ja virtausten keskellä. Kirkon tulee säilyttää oma identiteetti, kirkon tulee olla kirkko. Uudistumisen askeleita voidaan ottaa esimerkiksi jumalanpalveluselämässä, seurakuntalaisten kohtaamisessa, hallinnossa ja viestinnässä. Byrokratiaa tulee vähentää ja tarjota seurakuntalaisille yhteisö, johon halutaan kuulua ja jossa on mahdollisuus olla mukana rakentamassa yhteyttä.